Ratkaisukeskeinen terapia on yksi psykoterapian muodoista, joka perustuu Steve de Shazerin ja Insoo Kim Bergin Yhdysvaltain Milwaukeessa 1970-luvulla käynnistämään uudistustyöhön.

Suomessa menetelmän ehkä kuuluisimmat  kehittäjät ovat olleet mm.Ben Furman ja Tapani Ahola.

 

Menetelmän ydin on siinä, että ongelmalähtöisyyden sijasta pyritään keskittymään ratkaisuihin. Asiakkaan ongelmien syiden läpikäymisen sijasta päähuomio on siinä, miten asiakas voi itse ryhtyä ratkaisemaan ongelmia ja löytää tien parempaan elämään.

 

Terapeutin tehtävä on auttaa asiakasta voimaantumaan ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Tässä prosessissa asiakkaan omat käsitykset ovat etusijalla. 

 

Ratkaisukeskeinen terapia on käytännönläheistä ja tavoite-orientoitunutta. Tavoitteena on laatia kartta tulevaisuuteen ja löytää sen toteuttamiseksi tarvittavat keinot. Positiivinen muutos on mahdollinen jokaisen asiakkaan kohdalla.

 

Lyhytterapia-jakson kesto on keskimäärin selvästi lyhyempi kuin perinteisempien terapiamuotojen. Jokainen asiakas on kuitenkin yksilö omine erityispiirteineen, joten jokainen terapiaistunto sovitaan hänen kanssaan erikseen. Yleensä tapaamisia on 1-4 kertaa kuukaudessa.

 

Lue lisää:

Peter de Jong & Insoo Kim Berg: "Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja", Lyhytterapiainstituutti.